keskiviikko 31. lokakuuta 2012

At least I got my friends


Heissan! :)
Aattelin tulla tänne kirjottelemaan, kun muutakaan tekemistä tässä oo, ennenku meen Emman luokse kattomaan Greyn anatomiaa. 
Mä oon nykyään ihan kauhee telkkarin orja! Melkein joka päivä tulee joku sarja jota seuraan, ja viikonloppusin sitten kattelen kaikkee turhaa mitä tuolta kanavilta löytyy.. Kuluu se aika tuollakin tavalla :p

Mä oon ihan kyllästyny kouluun, mikään siellä ei kiinnosta. Paitsi tietenkin mahtavat ystävät! :) Tunnit menee rupatellessa ja nauraessa. No mutta, mitä sitä lukion viimesestä luokasta mummona kiikkustuolissa muistelee? Ei varmasti ainakaan sitä, mitähän siellä matikan tunnilla opetettiin, vaan sitä mitenkä hauskaa meillä oli!
Lukiosta käteen jää vaan todistus täynnä numeroita, hyviä tai huonoja sellasia. Muistoja siellä tehään! Nyt kun mietin noita kahta viimesintä vuotta, niin päällimmäisenä mieleen nousee:

 Uudet kaverit, joista on tänä aikana muodostunu tosi merkittävä osa elämää. Nää viimeset kolme vuotta tuolla koulussa ois ollu silkkaa tuskaa jos noita nauravaisia ei olis! :)

Tapahtumat. Ykkösellä meidät nolattiin, kakkosella vanhojen tanssit, teemapäivät, joulu / kevätjuhlat.

Välitunnit. Vapaa-aika mitä koulussa on menee kutosessa istuen, kahvia juoden ja puiden asioita laidasta laitaan.

Mun listaan ei mahu oppitunnit, vaikka tottakai nekin on tärkeitä. Eikai tässä maailmassa pärjäis, jos mitään ei osais.

Kamalan syvällistä tekstiä! 

Nyt minä kuitenkin lähen tuonne Emerssonin kotia kohti, että kerkiän! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti